Nykyisen hallituksen taivalta on takana hieman yli 600 päivää. Ennen vaaleja luvattiin kaikkea kaunista; velkaantuminen loppuu, työllisyys kasvaa, asunnottomuus vähenee ja toimeentulotuen saajienkin määrää väläyteltiin puolitettavaksi. Liikuntaan ja terveellisiin elämäntapoihin piti panostaa. Pienituloisilta ei toki leikata, koska kuten perussuomalainen valtiovarainministeri totesi, ”se ei meille käy”. Reilun 600 päivän saldo on kuitenkin lupauksiin nähden päinvastainen.

Velkaa otetaan enemmän kuin koskaan, kun kansalta samaan aikaan leikataan turvaverkko. Tämän väitetään johtuvan ”korjausliikkeestä”, jota hallitus nyt tekee. Sellainen korjausliike sitten, jossa hyvinvointialueilta leikattiin, ministerien taskuihin annettiin verokevennyksiä, rahaa ohjattiin yksityisiä terveyspalveluita tuottavien suuryritysten taskuun, työttömiltä leikattiin, asumistukea leikattiin, korotettiin arvonlisäveroa ja muistettiin toki myös oluen veroalennus. Kaikki muuttui kalliimmaksi, mutta pienituloisten taskuista vietiin edellytykset perusasioihin. Asumistuen ja työttömyysetuuksien leikkaukset ovat johtaneet ahdinkoon työssäkäyviäkin, kun elinkustannukset nousevat. Leikkausten seurauksena on moni saanut muuttokäskyn Kansaneläkelaitoksen asumistuen tarkistamisen myötä, mutta halvempia asuntoja ei vain ole. Niitä piti maagisesti ilmestyä asumistuen leikkauksen myötä, mutta mitä oikeasti tapahtuikaan?

Häätöjä ja kodittomuutta

Asunnottomuus on kasvussa. Viime vuonna häätöjen määrä lisääntyi 10 prosentilla edellisvuoteen verrattuna. Jo valmiiksi korkeat vuokratasot yhdistettynä sosiaaliturvan leikkauksiin ja työttömyyden kasvuun ovat olleet monelle liikaa. Asunnottomuustyötä tekevien silmissä tilanne näyttää äärimmäisen huolestuttavalta.

Kokoomus ilmoitti juuri ennen eduskuntavaaleja 2023, että asunnottomuus on poistettava jo tulevalla vaalikaudella. Mitä puolue sen sijaan teki? Leikkasi yhdessä ihmisvihamielisten perussuomalaisten, kristillisdemokraattien ja RKP:n kanssa kaikista pienituloisten edellytyksistä selvitä kohoavien asumiskulujen kanssa. Nyt asunnottomuustyöhön ollaan laittamassa pieni panostus, mutta se ei korjaa asunnottomuuden juurisyytä; liian pieniä tuloja ja korkeita asumiskustannuksia. Pienituloisilta osa-aikaisilta on viety suojaosuus, joka on kasvattanut myös työssäkäyvien ahdinkoa. Konkurssien määrä vain kasvaa, eikä uusia työpaikkoja synny. Kun sosiaaliturvakin on leikattu, ei turvaverkkoa käytännössä enää ole – tai ainakin se on kovin koinsyömä.

Nyt voi viimeistään sanoa, että kaikki lupaukset on petetty. Uskooko joku todella, että kaikki tämä on Suomen parhaaksi? Valehtelijoiden klubi hallitsee ja kansa kärsii seuraukset. Turvaverkon korjaaminen tulee vaatimaan aikaa ja tahtoa, jota ei tänä päivänä politiikassa tunnu enää monelta löytyvän. Toivottavasti seuraavissa eduskuntavaaleissa saadaan kasaan ompelusetti, jolla pahimmat kolot saadaan tukittua. Sitä odotellessa paikkaamme me tahtoa omaavat kunnissa ja hyvinvointialueilla sen, minkä voimme.