Iltasanomat uutisoi tänään syyskuun puolivälissä kotoaan huonossa kunnossa löytyneen ikääntyneen tilanteesta. Kotihoidon toimijoita epäillään pelastustoimen laiminlyönnistä.

Itsemääräämisoikeus on meillä hyvin vahva, kuten sen tulee ollakin. Kuitenkin kyseessä on myös asia, joka on osattava arvioida; jos vanhuksen avuntarve on ilmeinen, on auttamatta jättäminen heitteillejättö. Itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen on osattava erottaa sen laiminlyönnistä.

Kotihoidon työntekijöillä ei ole tässä helppo rooli. Sitä työtä itsekin tehneenä tunnistan hyvin haasteen tilanteissa, joissa toisaalta vahvaa itsemääräämisoikeutta on kunnioitettava, mutta samalla on myös pystyttävä punnitsemaan vanhuksen todelliset voimavarat ja seuraukset omista toimista ja päätöksistä. Omana ohjeenani pidin mieluummin aina liikaa apua, kuin liian vähän. Kunnioitan syvästi kotihoidon henkilöstöä, jonka vastuu on valtavan suuri.

Tilanne muistuttaa myös siitä, kuinka valtava tarve meillä Suomessakin on ikäihmisten asumispalveluiden kehittämiselle. Maailmalta voisimme katsoa mallia muun muassa erilaisista muistikylistä ja yhteisöllisestä asumisesta. Kotia eivät tee seinät, vaan ihmiset ympärillä. Siksi se oma koti ei aina olekaan paras mahdollinen ratkaisu – saati kaiken tekeminen minimihenkilöstön voimin. Ikääntynyt tarvitsee toista ihmistä lähelleen ennen mitään muuta.