Eduskuntavaalien lähestyessä leikkauspuhe kiihtyy. Kokoomuksen kuuden miljardin euron sopeutuslista on kasvanut entisestään. Kohteena ovat tietenkin jälleen pienituloiset.

Kokoomuksen Elina Valtonen kertoo Ylellä, että tarkoitus on kannustaa ihmisiä ottamaan vastaan pienipalkkaistakin työtä leikkaamalla sosiaaliturvaa. Tämä ”indeksijarru” kun on kokoomuksen mielestä tarpeen erityisesti nyt elintärkeiden ruoan ja sähköjen hintojen jatkaessa nousuaan. Hinnat nousevat, tulotaso ei, joten ihmisten on pakko ottaa vastaan työtä. Mistä sitä työtä yhtäkkiä ilmaantuu, ei kokoomus kerro. Ihan kaikkia ei voi hoitoalalle kouluttaa, vaikka siellä tietysti töitä riittäisi. Toki monen muunkin alan asiantuntijoistakin on pulaa, mutta sosiaaliturvan leikkaaminen ei varmaankaan jokaista työtöntä näihinkään tehtäviin pätevöitä.

Kokoomuksen ihmiskäsitys on karmiva. Perusajatus on, että työtön on työtön omasta valinnastaan. Työtön ei vain halua töihin, koska paremmin pärjää sosiaaliturvan avulla. Näin väittää kokoomus siitäkin huolimatta, että Suomi on saanut jo useita huomautuksia liian pienestä sosiaaliturvan tasosta. Kokoomus ei tunnu miettivän ollenkaan leikkaushaaveidensa, eli niin kutsuttujen ”vaikeiden valintojensa”, pitkäaikaisseurauksia. Pienituloisen elämästä ei puolueella ole myöskään mitään käsitystä.

Ihminen, joka joutuu jokapäiväisessä elämässään tekemään valintoja perustarpeidensa, kuten ruoan ja lääkkeiden oston välillä, tietää tuskan. Ihmisen, jonka päivät kuluvat nälän kurniessa, on vaikea osallistua yhteiskuntaan. Työnhakukaan ei kovinkaan usein tuollaisessa tilanteessa onnistu, sillä jokapäiväinen taistelu selviämisestä lannistaa. Osattomuuden hinta on aivan liian korkea jo nyt. Leikkaamalla saamme kasvatettua velkaa entisestään. Ja siitä hyvinvointivelkaa meidän on ennen kaikkea saatava jo maksettua.

Leikkaus kannustimena tuntuu olevan aina vain kokoomuksen toimiva keino pienituloisiin. Johtajia raha onneksi kannustaa. Minäkintavallisena työntekijänä voin kertoa, että riittävä palkka kannustaa tekemään töitä paljon enemmän kuin matala palkka ja sitä kompensoiva sosiaaliturva. Palkka tulee tilille ajallaan, tukia joutuu aina hakemaan ja jännittämään, tuleeko pieni summa tilille ajoissa, jotta katto pysyy pään päällä. Se ei ole kannustavaa.

Sen sijaan, että jo valmiiksi liian pienestä sosiaaliturvasta leikataan, tulee yleistä palkkatasoa nostaa vastaamaan nykypäivää ja kiristynyttä työn vaativuutta, alalla kuin alalla. On kehitettävä edelleen keinoja parantaa osallisuuden mahdollisuuksia leikkaamisen sijasta. Hyvinvointiin ja osaamiseen panostaminen ovat inhimillisiä investointeja, jotka maksavat kyllä itsensä takaisin. Me emme hyödy siitä, että laitamme toisemme entistä ahtaammalle. Autetaan sen sijaan toisiamme pärjäämään, siitä hyötyy koko Suomi.