Ennen eduskuntavaaleja perussuomalaisten Riikka Purra ja kokoomuksen Petteri Orpo lupasivat, että monesta kodista tulee kuulumaan itku. Sipilän hallituksen leikkausten luvattiin kalpenevan Petterin ja Riikan vastaavien rinnalla. Vaalilupauksiin toki kuului näiden lausuntojen vastaisesti pienituloisilta leikkaamisen vastustaminen, koulutuksen asema ”erityissuojeluksessa” ja velanoton lopettaminen. Kun kaikki nämä on petetty, voi ainakin sanoa jonkun lupauksen pitäneen. Monessa kodissa todella itketään. Sipiläkin jää toiseksi leikkauksille, joilla hyvinvointivaltiota revitään kerralla alas.

Pienituloisilla oli jo lähtöjään hankalia tilanteita. Meillä oli jo ennen leikkauksia lapsiperheitä, joissa vanhemmat eivät itse syöneet, jotta ruokaa olisi lapsille. Oli yksinäisiä, sairaita ja ikääntyneitä, jotka joutuivat tekemään valintoja ruoan ja lääkkeiden välillä. Nyt heitä on entistä enemmän ja entistä ahtaammissa tilanteissa. En unohda esimerkiksi Satakunnan kansan tekstaripalstan yksinäistä ikääntynyttä, joka kertoi olevansa niin nälkäinen, että itkettää. Ruokajonoissa nälkäisimmät alkavat syömään heti avun saatuaan. Sydän särkyy tämän kaiken edessä.

Menkää töihin?

Tämäkö on kansan olemassaolon tarkoitus? Olla päättäjien suoranaisen kiusanteon ja vihan kohteena? Mikään muu ei tätä selitä, kun kansaa samalla haukutaan päättäjien toimesta ”henkisesti veltostuneeksi”. Tokihan kansalle myös muistetaan huutaa ”menkää töihin”, vaikka hallituksen omien päätösten seurauksena konkurssien määrä hipoo jo taivaita, eikä työpaikkoja ole. Mitä muuta tämä on, ellei kiusantekoa ja suoranaista ihmisvihaa. Sitähän jo perussuomalaisten rasismikin tosin todistaa.

Hallituspuolueiden kannattajat jakavat sitkeästi mantraa ”edellisen hallituksen tuhlailusta” muistuttaen valtiovarainministerin tapaan, että olemme tottuneet liian hyvään ja nyt on vain osattava päästää saavutetusta luxuksesta irti. Kaikki saavutetut edut kuuluvat kuitenkin edelleen hyväosaisille, kuten itse ministereille. Kansa, jota varten työtä pitäisi tehdä, kärsii – ja itkee, kuten luvattiin. Petteriä ja Riikkaa sen sijaan vain naurattaa, kuten olemme nähneet istuntoja seuratessa. Pahempaa on tietysti koko ajan luvassa ja maksajina ovat edelleen ne, joita meidän tulisi auttaa. Sairaanhoitomaksut nousevat, valtion omaisuutta yksityistetään. Ministereitä naurattaa, kansa itkee.

Reilumpia vaihtoehtoja on

Tätä ei selitä mikään pakko, saati edellisen hallituksen lainanotto. Tämä hallitus ottaa enemmän velkaa, kohdistaen tukea haitalliseen turkistarhaukseen, hyödyttömiin tukiin yksityisille terveysjäteille ja omiin taskuihin osuvaan veroaleen. Kaikki tehdyt leikkaukset ja rikkaille kohdistetut tuet eivät saa kasvua tai hyvinvointia aikaan. Itku voikin tulla pitkästä ilosta niille, joita nyt naurattaa, kun näiden päätösten seuraukset alkavat yhä enemmän konkretisoitua.

Kaikelle tälle on oikeudenmukaisia vaihtoehtoja. Ihmisiin on investoitava, sillä sitä kautta saamme osaamista, kasvua ja osallisuutta. Toivottavasti kansa puhuu ja seuraavissa vaaleissa roolit vaihtuvat.

Teksti on julkaistu Facebook-sivullani 4.10.2024. Kunta- ja aluevaalit lähestyvät, näissä on jo mahdollisuus kansan kertoa mielipidettään.

Kaiken voi tehdä reilummin.