Kirkkonummella sijaitsevaan hoivakoti Lehmuskartanoon tehtiin ennalta ilmoittamaton valvontakäynti kesällä 2025. Koska omavalvonta on yhtä kuin pukki kaalimaan vartijana, tarkastuksia tarvitaan – onneksi, sillä ehkä täällä Kirkkonummellakin ilmi tulleet epäkohdat avaavat taas hetkeksi silmiä ikääntyneiden palveluiden todellisuudesta.

Ikääntyneiden ympärivuorokautisen palveluasumisen vähimmäismitoitusta laskettiin vuoden 2025 alusta. Mitoituksen tulisi edelleen olla vähintään sillä tasolla, mitä asukkaiden palveluntarve edellyttää, mutta käytännössä mitoituksia vedetään lain sallimalle minimitasolle jo säästösyistä. Aluehallintoviraston ohjaus hyvinvointialueille toki on painottanut sitä, ettei mitoitusta tule kategorisesti muuttaa lain salliman minimin mukaiseksi, vaan mitoituksen tulee vastata todelliseen tarpeeseen. Kuitenkin esimerkiksi Lehmuskartanon valvontakäynnillä oli tullut ilmi, että mitoituksen lasku tehtiin ilman arviointia asukkaiden todellisesta palveluntarpeesta. Häpeällistä!

Mitä mitoituksella saadaan, muuta kuin menoa? Sillä saadaan laadukkaampaa hoitoa ja hoivaa, kun ikääntyneiden tarpeisiin on vastaamassa riittävästi henkilökuntaa. On käsittämätöntä, ettei hoivatyötä toteuttavilla ole aikaa välttämättä edes perushoitoon kuuluviin tehtäviin. Saattohoitotilanteisiin on ilmoitettu lisättävän henkilöstöä, mutta käytännössä näin ei ole toimittu. Voin vain kuvitella, minkälainen kuormitus tämä on sydämellään työtä tekevälle hoitohenkilöstölle. Tarkastuskäynnillä oli lisäksi todettu tilanne, jossa hoitajat olivat kiinni kahden hoidettavan asukkaan perushoidossa, muiden asukkaiden ollessa täysin ilman valvontaa. Näissä tilanteissa on aina riski sille, että asukkaiden välillä tapahtuu jotain odottamatonta. Muistan mitoituksiin liittyviä ilmoituksia aiemmin työkseni käsitelleenä eräänkin tilanteen, jossa ilman valvontaa päiväsalissa istuneista asukkaista yksi oli yrittänyt lähteä liikkeelle, toinen yrittänyt auttaa ja lopputuloksena saatiin murtuneita lonkkia. Tässäkin tapauksessa kyse oli ollut riittämättömästä henkilöstöstä.

Mitoitus on siis turvallisuuskysymys, mutta se on myös henkilöstön jaksamisen ja työhyvinvoinnin kannalta oleellinen asia. Kun joudutaan tekemään päivästä toiseentyötä valtavan eettisen kuorman alla, voi lopputulos olla työnantajallekin paljon kalliimpi kuin riittävän henkilöstön palkkaaminen. Mitoitukset tulee hoitaa kuntoon, niin oman elämäntyönsä tehneiden asukkaiden kuin heistä huolehtivien rautaisten ammattilaisten vuoksi.