Mielenterveys alkaa turvallisesta lapsuudesta

Kirjoittaja:

Julkaistu:

Kategoria:

Tällä viikolla vietämme mielenterveysviikkoa ja lapsen oikeuksien viikkoa. Nämä yhdessä nostavat esiin kysymyksen, jonka pitäisi ohjata päätöksentekoa vuoden jokaisena päivänä: millaisen lapsuuden haluamme lapsillemme tarjota?

Lapsen mielenterveys ei synny tyhjiössä. Se rakentuu turvallisista ihmissuhteista, arjen ennakoitavuudesta, riittävästä toimeentulosta, osallisuudesta ja kokemuksesta, että ympärillä on aikuisia, joihin voi luottaa. Turvallinen lapsuus ei ole itsestäänselvyys. Se on asia, jota meidän kaikkien on yhdessä rakennettava ja suojeltava. Siksi myös poliittisilla päätöksillä on suuri merkitys lasten mielenterveydelle.

Usein lasten ja nuorten mielenterveydestä puhuttaessa keskitymme palveluihin, hoitoon ja siihen, miten jo syntyneisiin ongelmiin pitäisi puuttua. Nämä ovat välttämättömiä asioita, mutta yhtä tärkeää on tarkastella niitä olosuhteita, joissa lasten ja perheiden arki rakentuu. Mielenterveyttä ei rakenneta pelkästään vastaanotoilla tai palvelujärjestelmässä. Sitä rakennetaan ennen kaikkea kotona, koulussa, päiväkodissa, harrastuksissa ja koko yhteiskunnassa. Palveluista ja ennaltaehkäisevästä työstä säästäminen voi tulla kalliiksi. Jos koulussa ei ole riittävästi aikuisia, varhaiskasvatuksen resurssit ovat liian niukat tai lapsi ei saa tarvitsemaansa tukea ajoissa, ongelmat voivat kasvaa. Kun matalan kynnyksen apua ei ole saatavilla ja avun saaminen viivästyy, voi tilanne ehtiä monin verroin vaikeammaksi.

Lapset eivät saa joutua leikkauspolitiikan maksumiehiksi

Valtakunnan tasolla päätetään muun muassa perheiden toimeentuloon, sosiaaliturvaan, koulutukseen ja julkisten palveluiden rahoitukseen liittyvistä asioista. Näissä päätöksissä pitäisi aina arvioida myös niiden vaikutukset lapsiin. Taloudellisia säästöjä ei pitäisi tarkastella vain tämän vuoden budjetin kautta, vaan myös sen kautta, millaisia seurauksia päätöksillä on lasten hyvinvoinnille ja tulevaisuudelle.

Kunnissa puolestaan tehdään ratkaisuja, jotka näkyvät lasten jokapäiväisessä elämässä. Varhaiskasvatuksen ja koulujen resurssit, ryhmäkoot, kouluruoka, oppimisen tuki, koulupihat, kirjastot, nuorisotyö, liikunta- ja kulttuuripalvelut sekä harrastusmahdollisuudet eivät ole toisistaan irrallisia menoeriä. Ne ovat osa lapsen turvallista kasvuympäristöä ja mielenterveyttä tukevaa arkea. Myös hyvinvointialueiden päätökset ja resurssit vaikuttavat ratkaisevasti siihen, saako lapsi tai nuori apua silloin, kun sitä tarvitsee. Yhteistyön on toimittava monella eri tasolla. Lapsen tuen tarve ei saa kadota hallinnollisten rajojen väliin.

Lasten hyvinvointiin panostaminen ei ole ylimääräinen menoerä, josta voidaan säästää aina talouden kiristyessä. Se on investointi tulevaisuuteen. Jokainen lapsi, joka saa tarvitsemansa tuen ajoissa, on askel kohti hyvinvoivaa yhteiskuntaa. Jokaisella lapsella tulee olla mahdollisuus kuulua yhteisöön ja harrastaa.

Julkisen talouden tasapainosta pitää tietysti huolehtia. Se ei saa kuitenkaan tarkoittaa, etteikä säästöjä ja päätöksiä tehtäessä katsota myös niiden todellisia, pitkäaikaisia vaikutuksia. Kuka kantaa päätösten seuraukset? Millaisia mahdollisuuksia lapsilla on kasvaa turvallisesti niiden jälkeen?

Lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa asettamaan lapsen edun ensisijaiseksi häntä koskevissa päätöksissä. Tämä periaate ei saa jäädä juhlapuheisiin. Sen pitää näkyä valtion talousarvioissa, kuntien budjeteissa ja hyvinvointialueiden palveluratkaisuissa.

Mielenterveys alkaa turvallisesta lapsuudesta. Siksi lasten hyvinvointia ei voi rakentaa pelkästään mielenterveyspalveluilla, jos samaan aikaan heikennämme niitä olosuhteita, joiden pitäisi kannatella lapsia ja perheitä.