Kurkkua kuristaa ja kyyneleet pyrkivät väkisin silmiin, kun lapseni sanoo viimeisen kerran hyvästit koko hänen tähänastisen päiväkotitaipaleensa läpi kulkeneelle varhaiskasvattajalle. Tuo ammattitaitoinen, jämäkkä ja huumorintajuinen varhaiskasvattaja on tehnyt työtään koko osaamisellaan ja ollut osaltaan mahdollistamassa laadukasta varhaiskasvatusta. Lapseni ei ole ollut sieltä helpoimmasta päästä, mutta ryhmän ammattitaitoiset varhaiskasvattajat ovat luotsanneet häntä lempeän jämäkästi läpi myrskyisien kehitysvaiheiden. Vuosien työ on tuottanut tulosta ja lapsestani on kasvanut fiksu ja empaattinen, mikä tulee helpottamaan pian alkavaa koulutaivalta. Vahva kasvatuskumppanuus ja molemmin puolinen luottamus on mahdollistanut meidän vanhempien työssäkäynnin ja veroeurojen tasaisen virran yhteiseen hyvään.

Viimeisen vuoden aikana ilo tuon aurinkoisen varhaiskasvattajan silmistä sammui. Puheista kuului pettymys sekä arvostuksen puute alaa kohtaan. Sopimusneuvottelujen tulos alleviivasi sitä, ettei varhaiskasvatuksen merkitystä yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta ymmärretä. Hänen ilmoituksensa irtisanoutumisesta pitkästä työsuhteesta ei lopulta tullut yllätyksenä. Vanhempana tuntuu, ettei mikään määrä kiitoksia riitä kertomaan sitä, kuinka merkittävää hänen työnsä lapsemme eteen on ollut. Toivon hänelle vilpittömästi kaikkea hyvää tulevaan ja onnea uudelle uralle, etenkin kun työvuosikymmeniä on vielä useita jäljellä.

Avoimeksi jääneeseen tehtävään ei ole ollut yhtään hakijaa. Vaihtuva sijainen on tullut vakiintuneeksi osaksi lapsemme arkea. Montako varhaiskasvatuksen ammattilaista meillä on vielä mahdollisuus menettää? Miten käy niiden vilkkaiden ja voimakastahtoisten lapsien tulevaisuudessa, kun ryhmässä työskentelee pääasiassa vaihtuvia sijaisia eikä pitkäjänteistä kasvatuskumppanuutta synny. Laadukas varhaiskasvatus on edullisin ennaltaehkäisevän sosiaalityön ja syrjäytymisen ehkäisemisen muoto, miksi sitä ei haluta nähdä?

Yllä oleva teksti on Länsi-Uudenmaan alueella asuvan äidin hätähuuto varhaiskasvatuksesta. Yhdyn tähän täysin.

Suomalainen varhaiskasvatus takaa lapselle aikuisen läsnäolon vanhempien työ- tai koulupäivän ajaksi, kodille osaavan ja ammattimaisen yhteistyökumppanin ja osalle myös sen turvallisimman paikan olla silloin, kun kotona ei turvallista olekaan. Näitä jälkimmäisiä tilanteita he myös osaavat tunnistaa ja auttaa perhettä oikeiden palveluiden pariin.

Varhaiskasvatuksen ammattilaiset ansaitsevat saada tehdä työnsä riittävän henkilöstön turvin. Työn arvostuksen tulee myös näkyä heillä palkkauksessa. Tällä hetkellä nämä ammattilaiset ovat palkkakuopassa. Sipilän hallituksen tekemät päätökset muun muassa lapsiryhmien koon suurentamisesta ja koulutusvaatimuksien tiukentamisesta vaikuttivat myös osaltaan alan houkuttelevuuteen.

Näitä virheitä on jo korjattu lapsiryhmien koon osalta, mutta asiat eivät lähde takaisin oikeille raiteille hetkessä. Lisäksi koulutusvaatimusten osalta on ymmärrettävä palkkauksen mielettömyys. Maisterintutkinnon ollessa vaatimuksena on reilu 2500 euron kuukausipalkka käsittämätön. Varhaiskasvatuksen sosionomilla ja lastenhoitajalla palkka on reilusti tätäkin alempi. Näinkö me arvostamme heitä, jotka pitävät rakkaimpanne turvassa, huolehtivat heidän hyvinvoinnistaan ja auttavat vanhempia kasvatustyössään?

Lastemme tulevaisuuden vuoksi on varhaiskasvatus korjattava. Ammattilaisille on taattava mahdollisuus tehdä työnsä hyvin, sillä silloin lapsemmekin voivat paremmin. Laadukas varhaiskasvatus on pohja koulutukselle ja yksi tärkeimmistä tulevaisuusinvestoinneistamme.