Ensi keväänä käydään jälleen eduskuntavaalit. Edessä ovat kuuleman mukaan leikkausvaalit. Kuka leikkaa tykimmin? Parhaat leikkauskohteet saneleva puolue on mitä ilmeisimmin vaalien voittaja, sillä leikata on pakko.

Kokoomuksella on jälleen tähtäimessä työttömät. Ansiosidonnaisesta päivärahasta leikkaaminen on Kokoomuksen mukaan työllisyystoimi, jolla kannustetaan työttömiä ottamaan vastaan mitä tahansa työtä. Käytännössä puhutaan siis matalapalkka-alojen töistä. Puhelinmyyjäksi varmaankin pääsee kuka tahansa, joskaan se ei taida kauaa kannattaa; puhelinmyyntiä rajoittava laki on tulossa vuoden alusta voimaan. Tämä tulee varmasti osaltaan vaikeuttamaan provisiopalkkaisten puhelinmyyjien toimeentuloa. Hoitoalallekaan ei ihan ketä tahansa voi pakottaa kouluttautumaan vain etuutta leikkaamalla. Soveltuvuus alalle ei ole automaatio työttömällä. Muihinkin matalapalkka-alojen tehtäviin vaaditaan lähes väistämättä koulutus, joten työn saanti ei ole noin vain selvää.

Kukaan ei taida olla kertonut, miten ansiosidonnaisen leikkaaminen konkreettisesti edistää työllistymistä. Sellaista ei tule kukaan meille kertomaankaan. Ansiosidonnaisen leikkaaminen ei ole työllisyystoimi, vaan puhtaasti työttömän kurittamista. On selvää, että tämä leikkauskohde kumpuaa ajatuksesta ansiosidonnaisen turvin laiskottelevasta, kattoon syljeskelevästä työttömästä. Työtön on saatava mihin tahansa töihin leikkaamalla tuki. Käytännössä näin pyritään luomaan lisää matalapalkkaisia työntekijöitä, jotka kuitenkin tarvitsevat palkan ohelle sosiaaliturvaa selvitäkseen.

Harva on työttömänä huvin vuoksi

Todellisuudessa työttömyys on vain harvalle valinta. On paljon helpompaa nauttia tilipäivänä saadusta varmasta tulosta, kuin odotella päätöksiä tukien maksajan taholta. Summastakaan ei voi koskaan olla varma jälkimmäisen kohdalla. Laskut kasaantuvat, jopa työnhaku itsessään vaikeutuu, mikäli maksujen viivästyminen vaikeuttaa liikkumista. Työttömyys vaikuttaa myös omanarvontuntoon, sillä työkeskeinen kulttuurimme ei työttömyyttä katso hyvällä. Tätä kautta se myös vaikuttanee ammatilliseen itsetuntoon heikentävästi. Kuten tekee sekin, jos päätyy väkisin työhön, joka ei vastaa omaa koulutusta ja osaamista. Osaamista ei näin hyödynnetä, eikä tämä ole kenenkään etu.

Heikoimmassa asemassa olevilta leikkaamalla saadaan entistä pahoinvoivempaa kansaa. Työssäkäyvien on helppo sanoa leikkausten osuvan oikeaan, mutta työttömyys voi kohdata ketä tahansa meistä. Miten sinä haluaisit tulla kohdatuksi, jos näin kävisi? Itse haluaisin apua, mahdollisuutta kouluttautua tarvittaessa, tukea ja konkreettisia keinoja. Ei keppiä, vaan tukea.

Nykyhallituksen työllisyystavoitteen saavuttaminen kertoo myös siitä, että parempiin tuloksiin päästään porkkanalla, ei kepillä. Suurin kannustin työntekoon on reilu työelämä reiluine palkkoineen. Näitä meidän tulee kehittää, ei edistää matalapalkka-alojen ahdinkoa.