SAK:n järjestämässä puoluejohtajien tentissä kysyttiin, mikä on pienin mahdollinen, reilu palkka. Pääministeri Marin vastasi 3 000 euron kuukausipalkan vastaavan reilua palkkatasoa. Hän sanoi, että summa menee enemmänkin alakanttiin. Aivan, kuten nelipäiväisestä työviikosta, tästäkin nousi meteli. Parhaimmillaan näiden ajatusten, niin palkan kuin työajankin, on syytetty olevan populismia.

Olen itse samaa mieltä pääministerin kanssa. Populismista voi minuakin halutessaan syyttää, mutta tähän on kysyttävä; miten asia, jota kohtaan vastustus on suurta, voidaan nähdä populismina? Näkisin ennemmin, että suomalaiseen työmoraaliin, velkapeikon heilutteluun ja työkeskeiseen kulttuuriin kuuluu paljon työtä pienellä korvauksella. Näistä ehdotuksista ei siis populistisia saa tekemälläkään.

Vaikuttaa pikemminkin siltä, että kysymyksessä on epäsuosittu mielipide; ei meillä ole varaa palkankorotuksiin. Puhumattakaan siitä, että työtä saisi tehdä samalla palkalla vähemmän! Kukkaronnyörit tiukille, jokaisen on osallistuttava loputtomilta tuntuviin yhteisiin talkoisiin. Viis siitä, että minimipalkalla työtä tekevät joutuvat turvautumaan sosiaaliturvaan selvitäkseen arjesta.

Yritykset voivat hyvinkin porskuttaa, mutta työntekijöille ei kuitenkaan ole varaa maksaa tuota vähintään 3 000 euron palkkaa. Täytyyhän yritysten investoida. Julkisen sektorin työntekijöille varaa on maksaa vielä vähemmän, koska he eivät varsinaisesti tuota työnantajalleen. Mutta onko asia näin yksinkertainen?

Reilu palkkaus auttaa tasapainottamaan valtion taloutta

Marin ei väläytellyt 3 000 euron bruttopalkkaa minimipalkaksi, vaan pienimmäksi mahdolliseksi reiluksi palkaksi. 3 000 euron palkasta pystyy kustantamaan perustarpeet; asunto, ruoka, vesi ja sähkö. Sen jälkeen rahaa pitäisi jäädä kuukaudeksi vakuutuksiin, puhelinlaskuun, vaatteisiin ja muuhun kulutukseen. Ja sinnehän se kirjaimellisesti menisikin, kulutukseen. Ja sitähän me tarvitsemme.

3 000 euron palkasta maksetaan tietysti myös veroja. Siitä menee huomattavasti enemmän veroa kuin 2 200 euron palkasta. Paljonko tämä tekisi verotuloina valtiolle, jos jokaisen työtätekevän suomalaisen kuukausipalkka alkaisi kolmosella? 2 200 euron bruttopalkasta maksaa 45-vuotias verotuloa kuvitteellisen, mutta melko todennäköisen 23 prosentin mukaan 506 euroa. 3 000 euron palkkaan maltillisesti arvioidulla veroprosentilla 25 kerää valtio verotuloja jo 750 euron edestä. Siis 244 euroa enemmän per henkilö.

Helsingin Sanomien mukaan palkka nousisi yli puolella miljoonalla suomalaisella, jos minimipalkka olisi 3 000 euroa. Tämä tekisi verotuloissa puolen miljoonan ihmisen kohdalla 122 miljoonaa euroa enemmän kuin näiden puolen miljoonan saadessa 2 200 euron kuukausipalkkaa. Siis verotuloja. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon näistä kuukausituloista saataisiin kiertoon kulutuksen muodossa.

3 000 euron kuukausipalkka vähentäisi myös väistämättä sosiaaliturvan menoja. Tällä hetkellä yleistä asumistukea maksetaan noin 133 miljoonaa vuodessa ja noin neljäsosa asumistuen saajista on ollut palkansaajia. Asumistuen kustannukset laskisivat, kun palkka riittäisi paremmin kattamaan asumismenoja.

Myös yksilön hyvinvoinnin tae

Maslowin tarvehierarkia lienee kaikille tuttu. Pyramidin muotoisessa kuviossa on kuvattu jokaiselle meistä välttämättömät perustarpeet pohjimmaisena. Ne ovat fysiologisia tarpeita, kuten hengittäminen, uni, suoja ja ravinto. Pyramidin huipulta löytyvät itsensä toteuttamisen tarpeet. Olen sitä mieltä, että reilussa maailmassa jokainen pystyy toteuttamaan myös itseään. Elämme kuitenkin markkinataloudessa, jossa tarpeemme ovat kauppatavaraa. Olemme riippuvaisia siitä, kuinka paljon meillä on rahaa käytössämme.

Itsensä toteuttaminen voi jäädä vain haaveeksi, jos pankkitilin numerot ovat hengissä pysymistä edellyttäviin asioihin laskettujen menojen jälkeen miinusmerkkisiä. Ja juuri tästä syystä tarvitsemme myös Marinin kuvaaman reilun palkkatason. Jokainen ansaitsee mahdollisuuden toteuttaa itseään, elää ihmisarvoista elämää. Itsensä toteuttaminen on muun muassa opiskelua, harrastamista ja tai vapaaehtoistoimintaa. Kaikki arvokasta yksilölle ja yhteiskunnalle.

Jos palkka olisi vähintään 3 000 euroa kuukaudessa, nousisi muun muassa niiden ihmisten palkka, jotka tekevät yhteiskunnan toimintaa mahdollistavia kriittisiä töitä. Nythän näiden töiden arvostus on palkan perusteella olematon, vaikka ilman heitä ei yhteiskuntamme pyörisi. Olisi siis vähintään reilua maksaa heillekin tätä pienintä mahdollista reilua palkkaa. Se näkyisi verotuloissa, kulutuksessa ja ihmisten hyvinvoinnissa.