Poliittinen päättäjä, jolta puuttuu halu tai kyky empatiaan. Miltä kuulostaa? Omiin korviini ei kovin hyvältä. Politiikkaa ei nimittäin voi tehdä kestävällä tavalla, jos empatia ei ole mukana kuvioissa.

Empatia on kykyä asettautua toisen ihmisen asemaan. Empatia on välttämätöntä myös päätöksenteossa, jossa tehdyt valinnat vaikuttavat aina toisiin ihmisiin. Päätöksenteko ilman kykyä asettua päätöksenteon kohteena olevan asemaan heikentää kansalaisten luottamusta päättäjiin ja päätöksentekoon. Kansalaisten ja poliittisten päättäjien välinen kuilu kasvaa, mikäli päätöksenteon kohteina olevien ihmisten ja ryhmien tilanteita ja elämää ei pyritä ymmärtämään ja huomioimaan sitä kautta heille kohdistuvia seurauksia.

Demokratian kannalta on vaarallista antaa kansalaisten luottamuksen heikentyä tunteettomalla päätöksenteolla, sillä luottamuspula päättäjiä kohtaan näkyy muun muassa äänestysaktiivisuuden laskuna. Kokemus oman äänen riittämättömyydestä voi johtaa oman käden oikeuksiin ja yhä syvenevään kahtiajakoon. Vahvan demokratian ylläpitäminen puolestaan edesauttaa valtion vakautta ja rauhaa. Kaiken tämän taustalla on empatia, siis nimenomaan päätöksenteossa.

Empatia on myös yhteistyön kulmakivi. Sen avulla poliittiset päättäjät voivat ymmärtää paremmin toisiaan, joka puolestaan parantaa mahdollisuuksia yhteisen näkemyksen löytämiseen. Ja yhteistyötähän politiikka on; kukaan ei voi tehdä päätöksiä yksin, ainakaan monipuoluejärjestelmässä.

Ihminen ei ole numero, eikä tunteita voi ihmisestä ulkoistaa. Edes päättäjä ei voi tätä tehdä, sen sijaan hän voi löytää tasapainon tunteen ja järjen yhteistyössä. Empatiaa tarvitaan väkisinkin päätöksentekoon, sillä hyvinvoivan valtion edellytys on päättäjien kyky ymmärtää kansalaisiaan, joita varten päätöksiä tehdään.