Sain kunnian osallistua viime viikolla kotikaupunkini Kirkkonummen Porkkalan lukion vaalipaneeliin. Tämä herätti ajatuksia nuorten tilanteesta.

Korona on verottanut nuorten arjessa jaksamista. Sosiaaliset kontaktit jäivät pahimmillaan rajoitusten aikana vain somen varaan. Kun koronakriisiin lisätään nykypäivän kiristynyt arvomaailma, jossa ihmisen on oltava niin paljon enemmän kuin on, jaksettava enemmän kuin jaksaa ja näytettävä instagramin täydelliseltä vaikuttajalta, alkaa vanhempaakin huimata. Nuoret kasvavat itsensä johtamisen ja brändäämisen vaatimusten keskellä, jossa ihmisyys ja inhimillisyys jäävät superihmisen vaatimusten alle. Jos aikuisetkin uupuvat näiden vaatimusten keskellä, miten on nuortemme laita?

Työelämän kysymyksiäkin miettii moni nuori. Julkisuudessa on puhuttu paljon epäkohdista erityisesti työpaikoissa, jotka ovat tyypillisiä nuorten ensimmäisiä työpaikkoja. Taukojen puute, pitkät vuorot aivan liian vähäisillä henkilöstöresursseilla ja alhainen palkka ovat nousseet esiin epäkohtien osalta. Tämänkö pitäisi houkuttaa hyppäämään työelämään?

Nyt jos koskaan, maailman muuttuessa, tarvitaan arvojohtamista. Sillä näytämme esimerkkiä siitä, miten toiset ihmiset kohtaamme. Kaikkien ei tarvitse pyristellä tikkaita ylöspäin kohti menestyvän ihmisen kiiltokuvaa, sitä kovapalkkaista johtavassa asemassa olevaa brändättyä nimeä. Sen sijaan on annettava ymmärrys ja esimerkki siitä, että menestyjiä on monia. Menestystä on joillekin se, että tekee yhteiskunnallisesti merkittävää, perinteisesti alemmin palkattua työtä, vaikka se olisi rutiininomaista eikä vaatisi vahvaa henkilöbrändiä. Menestystä on jollekin korkea koulutus ja vaikkapa asiantuntijatyö, joka todella vaatii oman työn johtamista. Nuorillamme on oltava paikat ja mahdollisuudet etsiä omat tiensä menestykseen. Niiden osalta on näytettävä, että yhteiskunnassamme jokainen on tärkeä ja jokaisella on oma paikkansa.

Arvojohtaminen puolestaan vaatii konkreettista muutosta. Se vaatii muutosta siihen, miten työntekijät näemme. Ei kulueränä, vaan toiminnan ja kehityksen mahdollistajana! Se vaatii siis lisäystä nuorten resursseihin; opettajiin, psykologeihin, avustajiin, opoihin ja ohjaajiin. Vain turvalliset, eteenpäin auttavat aikuiset voivat konkreettisesti auttaa nuoriamme pärjäämään arjen haasteiden keskellä. Nämä ammattilaiset ovat niitä, jotka muistuttavat nuoria jokaisen omasta, yksilöllisestä merkityksestä silloin, kun tässä täydellisyyttä tavoittelevassa maailmassa nuoren usko itseensä horjuu.

Nuorten hyvinvoinnin edistäminen on tulevaisuusinvestointi siinä, missä muutkin ihmisiin kohdistuvat investoinnit. Poliittisten päätösten on tuettava sitä, että jokainen nuori saa tarvitessaan tukea turvalliselta aikuiselta ja mahdollisuuden pohtia omaa polkuaan juuri sellaisena kuin on, ilman yhteiskunnan asettamia paineita.