Yle uutisoi viikonloppuna sairaanhoitajasta, joka kannattaa hallituksen leikkauksia. Sairaanhoitaja tsemppaa valtiovarainministeriä, ihmettelee mihin aikoinaan liittoon maksetut jäsenmaksut menivät ja toistaa taloudellisesti tiukkojen aikojen vaatimuksia. Kiitollinen pitää kuulemma olla, että on työpaikka.

Näin toistetaan velkapropagandaa ymmärtämättä kokonaiskuvia. Kyseinen sairaanhoitaja edustaa niitä ihmisiä, joille ammattiliiton tuomat edut ovat itsestään selvyyksiä. Liitot neuvottelevat työehtosopimukset, jotka takaavat paremmat työehdot kuin laki. Laki ei esimerkiksi tunne minimipalkkaa, josta tämänkään sairaanhoitajan ei tarvitse olla huolissaan, kiitos ammattiliittojen. Palkankorotukset? Ammattiliittojen neuvottelemat. Lomaraha? Ammattiliittojen neuvottelemat. Sairausajan palkka 9 päivää ylittävän sairauden osalta, kesto työehtosopimuksen mukaan? Niin, arvaatte vastauksen. Mukavia juttuja, joista ei kukaan yksin neuvottelisi työnantajan kanssa. Asioita, jotka edistävät kollektiivisesti reilumpaa työelämää, työrauhaa ja ilmapiiriä kaikille, ei vain harvoille.

Kaikki saavutetut edut voidaan menettää koska vain, sillä näistä neuvotellaan jatkuvasti. Työnantajapuoli tarjoaisi mielellään usein heikennyksiä ja näissä ammattiliitto on työntekijän etujen vartija. Myös työpaikan kiistakysymyksissä sairaanhoitajakin voisi jäädä hyvinkin yksin, sillä yksittäisen työntekijän työsuhteeseen liittyvissä asioissa tukena on luottamusmies – siis niille, jotka kuuluvat liittoon. Jäsenmaksulla saa turvaa ja yhteistä hyvää, aivan kuten verorahoilla rakennetaan yhteistä turvaverkkoa. Molemmista hyötyvät kaikki. On harhaluulo, että kukaan meistä selviäisi elämästä täysin yksin, ilman tukea ja apua – oli kyse työelämästä tai yhteiskunnan tarjoamasta tuesta. Verotus ei ole varkautta eikä jäsenmaksut turhia, kun niillä rakennetaan yhteistä turvaverkkoa, josta jokainen pääsee osalliseksi sitä tarvitessaan. Sitä turvaa, joka luo varmuutta arkeen, tietoa siitä, että selviää elämän yllättäessä ikävästikin.

Ja voihan se yllättää, elämä nimittäin. Kuka tahansa meistä voi sairastua. Kuka tahansa voi joutua työttömäksi. Työterveyspalvelut voivat vaihtua julkisiin sote-palveluihin, palkka ansiopäivärahaan tai työmarkkinatukeen. Kun samaan aikaan sairaanhoitajan kannustama hallitus suunnittelee irtisanomisen ja määräaikaisuuksien helpottamista, on yhä useampi näiden päätösten myötä tämän turvaverkon tarpeessa.

Ammattiliittojen ja hyvinvointiyhteiskunnan peruspilareiden rakentamisen syitä olisi useamman hyvä oppia tuntemaan. Varsinkin näinä kylminä, itsekkäinä aikoina, jotka suosivat jo valmiiksi hyvässä asemassa olevia, tarvitaan tukea. Sitä kollektiivista. Se ei ole itsestään selvää.