Hyvinvointialueiden toiminnan käynnistyttyä ovat varmasti kovimmassa paikassa olleet työntekijät. Henkilöstön kertoman perusteella siirtymä ei ole Länsi-Uudenmaan osalta ollut saumaton.

Henkilöstön palaute on huolestuttavaa. Palautteissa kuultaa turhautuminen ja väsymys, puhumattakaan paineista uuden oppimiseen. Uudet sisällöt tehtävänkuvaan jatkuvalla syötöllä ahdistavat monia, sillä näiden sisältömuutosten kohdalla puhutaan usein asiakkaan elämään vaikuttavista asioista. Kun osaamisen tai resurssien puute vaikeuttaa uuden sisällön toteuttamista, vaikuttaa se suoraan myös työntekijän jaksamiseen ja motivaatioon. Tehtävänkuvien laajentaminen työntekijöitä kuulematta voi olla työnantajan direktio-oikeuden laillista toteuttamista, mutta samaan aikaan se väheksyy tärkeintä resurssiamme – itse käytännön sosiaali- ja terveydenhuollon työn suorittavia ammattilaisia.

Silppuiset ja laajat tehtävänkuvat sopivat toki joillekin. Viranhaltijoiden ja muiden ihmisten kanssa elintärkeää työtä tekevien ammattilaisten kohdalla selkeät tehtävänkuvat ovat kuitenkin äärimmäisen tärkeitä. Meillä ei ole varaa menettää yhtään ammattilaista enempää uupumukselle tai eettiselle kuormitukselle.

Sote-palveluissa on yksi asiantuntija ylitse muiden; työntekijä. Työntekijöillä ja viranhaltijoilla on paras tuntemus siitä, mitä heidän asiakkaansa tarvitsevat ja miten työtä voi tehdä vaikuttavimmalla tavalla. Näitä asiantuntijoita on kuultava paitsi palveluita suunniteltaessa, myös tehtävänkuvien sisällön osalta. Henkilöstö täytyy saada aidosti osalliseksi.

Kuka tahansa meistä voi päätyä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden käyttäjäksi milloin tahansa. Kuka tahansa meistä ei sen sijaan voi toimia alan asiantuntijana. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen henkilöstön ääni tulee saada paremmin kuuluviin ja ennen kaikkea huomioiduksi. Oman työn sisältöön vaikuttaminen tulee tehdä mahdolliseksi, jotta jokaisen ammattilaisen osaaminen tulee parhaiten käytettyä hyvinvointialueen asukkaiden hyväksi. Henkilöstö on tärkein voimavaramme.