Maamme päättäjien arvot toimivat esimerkkinä, jota seurataan. Nämä arvot näkyvät niin hallitusohjelman suunnittelussa kuin käytännön toteutuksessakin. Ne kertovat muulle maailmalle siitä, mikä henki maassamme vallitsee. Yksilötasolla arvojohtaminen näyttää esimerkkiä kansalaisille siitä, miten kohtelemme toisia, minkälainen käytös on hyväksyttävää ja mikä on tärkeää maamme kannalta.

Arvomaailma on politiikassa ollut jo pitkään talouskeskeinen. ”Kipeitä” leikkauksia perustellaan usein sillä, että talouden on oltava kunnossa, jotta heikommista voidaan pitää huolta. Samaan aikaan tämä talouskeskeinen politiikka jättää huomiotta sen, että taloutta kohentaa myös itsessään heikompien osallistuminen. Näiden osallistumismahdollisuuksien tarjoaminen on myös talouskeskeisen politiikan kannalta tärkeää. Tämänhetkinen talouspolitiikka ei tätä huomioi. Populistisella velkapelottelulla on saatu hallitus, jonka ohjelmassa talouskeskeiset, materialistiset arvot näkyvät erittäin hyvin. Leikataan jo valmiiksi ahtaalla olevilta ja heikennetään yhteiskuntaan osallistumisen mahdollisuuksia. Velkapelottelun myötä moni suomalainen on huolissaan vain valtion velasta ja vertaa sitä kotitalouksien velkaan. Talous on keskeisin arvo, josta päättäjät näyttävät esimerkkiä. 

Arvojohtamista on myös se, miten päättäjät käyttäytyvät. Pääministeri Petteri Orpo on väittänyt perussuomalaisten natsikytkösten ja rasismin tulleen itselleen yllätyksenä. Kuitenkin vuonna 2017 Orpo on vielä ollut omien sanojensa mukaan hyvin tietoinen halla-aholaisten hommafoorumikirjoituksista. Koska mikään ei ole muuttunut, näyttää itse pääministeri nyt kansalle mallia puhumalla muunneltua totuutta. Pääministeri antaa siis kansalle esimerkin siitä, että ilman rehellisyyttä voi päästä pitkälle. Puhumattakaan siitä, että on ok ummistaa silmät rasismilta ja äärioikeiston vaaroilta, kunhan vain pääsee siten toteuttamaan omien arvojensa mukaista kylmää leikkauspolitiikkaa.

Meillä on myös päättäjinä henkilöitä, jotka käyttävät kokonaisia ihmisryhmiä leimaavaa kieltä ja mässäilevät väkivaltaisilla ajatuksilla. Päättäjiä, jotka maalittavat somessa niin toimittajia, kuin yksityishenkilöitäkin. Jälkimmäisen kohdalla on huomioitava se, että päättäjän seuraajamäärät ja yleisö ovat moninkertaiset verrattuna yksityishenkilöön. Päättäjä toteuttaa näin asemansa tuomaa arvojohtamista, joka viestii kansalaisille siitä, miten toisia ihmisiä voi kohdella. Tällä lyhyellä rasismikohujen värittämällä kaudella on jo kuultu rasistisen huutelun lisääntymisestä. Siitä on lyhyt matka tekoihin.

Minä haluan takaisin sen Suomen, jossa päättäjät laittavat ihmisen keskiöön. Jossa päätökset perustuvat siihen tietoon, että mitä useampi pidetään osallisena, sen paremmin Suomi pärjää. Se Suomi, jossa ihmisarvo on jakamaton ja jossa päättäjät osaavat viestiä asemansa mukaisesti. Me emme tarvitse yhtään päättäjää enempää, joka vääntää mustaa valkoiseksi ja usuttaa seuraajiansa vainoamaan tavallista kansalaista. Minä haluan takaisin sen Suomen, jossa päättäjillä on kyky kantaa vastuunsa asemansa vaatimalla tavalla. 

Almaa lainatakseni; älkää ***** antako vihan voittaa.