Suomea uhkaavat massiiviset lakot ovat saaneet niin poliittiset päättäjät kuin heidän kannattajansa takajaloilleen. Olemme saaneet viime aikoina kuulla muun muassa nykyään perussuomalaisen ministerin suusta, kuinka ammattiyhdistysliike on ”mafia”, joka ei suostu hyväksymään demokraattisesti valittua hallitusta ja sen päätöksiä. Huolestuttavaa, että meillä on ministeritasolla henkilöitä, jotka eivät tiedä eduskunnan olevan demokraattisesti valittu, hallitus sitä sen sijaan ei suoranaisesti ole. Ja vaikka olisikin, kuuluuko demokraattiseen päätöksentekoon yksipuolinen sanelu, jota vastaan kansalaisilla ei ole mahdollisuutta sanoa mielipidettään?

Ministerin mukaan hallituksen esitykset pitäisi hyväksyä pureksimatta, koska kansa on vaaleissa edustajansa valinnut. Kyseisen ministerin puoluetoveri puolestaan on sitä mieltä, että poliittisen vasemmiston osalta media jakaa ”mädännäisyyttä”. Kyseessä on eduskunnan puhemies, joka presidentiksikin pyrkiessään on todennut haluavansa käyttää presidentin valtaa esimerkiksi epämiellyttävien lakiesitysten hidastamiseen. Tämäkö on siis puolueen käsitys demokratiasta? Tunnistan näistä paremminkin diktatuurin kasvot.

Diktatuurissa valta on rajoitetun joukon käsissä. Diktatuuri pyrkii muun muassa tukahduttamaan poliittista oppositiota. Voi olla liikaa ajatella, että meillä Suomessa olisi diktatuurin mahdollisuuttakaan. On kuitenkin selvää, että niiltä voimilta emme mekään välty. Vallassa on hallitus, joka ei neuvottele, vaan vaatii kansaa hyväksymään omat ideologiset päätöksensä ilman kritiikkiä. Hallitus hyökkää sanoillaan ja toimillaan omia kansalaisiaan vastaan. Juuri niitä kansalaisia, jotka ymmärtävät ammattiyhdistysliikkeen saavutukset työelämän kehittämisessä ja ilmaisevat mielipiteensä hallituksen kaavailemista heikennyksistä.

Näiden heikennysten myötä oltaisiin askel kauempana demokratiasta myös työelämässä. Lakko-oikeuden rajoittaminen on puuttumista työntekijöiden oikeuteen vaikuttaa itseäänkin koskevaan päätöksentekoon. Määräaikaisuudet ilman syytä, irtisanomisen helpottaminen ja naisvaltaisiin aloihin iskevä palkankorotuskatto ovat yksipuolisesti saneltuja palkansaajien elämää ja ehtoja menneisyyteen vieviä heikennyksiä. Näitä vastaan palkansaajajärjestöt ovat aiheellisesti nousseet, toteuttaen samalla tietysti omaa olemassaolon tarkoitustaan työntekijöiden ja reilumman työelämän puolustajina.

Hallitus syyttää palkansaajia hyökkäyksestä demokratiaa vastaan, kuitenkin samalla itse diktatuurista tutuin ottein toimien. Demokratiaan kun kuuluu mahdollisuus vaikuttaa myös vaalien välillä. Tämä olisi hallituspuolueidenkin syytä muistaa.